KKO 2019:41: Näyttämättä jäi että kiinteistössä olisi ollut laatuvirhe
Ostajat olivat vaatineet kiinteistön kaupan purkamista sillä perusteella, että 1950-luvulla rakennetun asuinrakennuksen kellarin sokkelissa ja asuinkerroksen betonilaatassa oli kivihiilipikeä eli kreosoottia, josta haihtui terveydelle haitallisia PAH-yhdisteitä asuinhuoneisiin. Pyydettyään asiantuntijalausunnon Korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kiinteistössä olisi ollut laatuvirhe.
B ja C ovat vuonna 2011 ostaneet A:lta 202 500 euron kauppahinnalla kiinteistön, jolla on 1950-luvun lopulla rakennettu asuinrakennus. Ryhdyttyään kaupan jälkeen kunnostamaan asuinrakennusta ostajat ovat vuonna 2015 havainneet, että sen rakenteissa on kivihiilipikeä eli kreosoottia. Ostajat ovat myyjiä vastaan nostamassaan kanteessa vaatineet, että kiinteistön kauppa puretaan ja myyjät velvoitetaan palauttamaan heille kauppahinta. Toissijaisesti ostajat ovat vaatineet, että myyjät velvoitetaan suorittamaan heille hinnanalennusta 50 000 euroa. Kanteen mukaan kiinteistössä on ollut salainen virhe. Asuinrakennuksen kellarin sokkelissa ja asuinkerroksen betonilaatassa on kivihiilipikeä, josta aiheutuu välitön vaara asumisterveydelle tai ainakin terveyshaitan mahdollisuus. Kivihiilipiestä haihtuu terveydelle haitallisia PAH-yhdisteitä, joita pääsee lattiarakenteesta huoneilmaan ilmanvirtausten ja ilmavuotojen mukana sekä kaasumaisesti lattiamateriaalin ja sokkelin läpi. Tämän vuoksi kivihiilipiki on poistettava kokonaan. Kiinteistön ostaessaan ostajat olivat voineet lähteä siitä, että kiinteistöllä ollut asuinrakennus oli asumiskelpoinen ja ettei siinä ollut kohtuuttoman kalliita korjaustarpeita. Myyjät ovat vaatineet, että kanne hylätään. He ovat katsoneet, että asuinrakennuksen rakenteissa olevasta kivihiilipiestä vapautuu haitallisia yhdisteitä sisäilmaan vain, jos rakenteita puretaan. Kivihiilipiki oli ollut rakennusaikana yleisesti käytetty rakennusmateriaali, eikä sen käyttö 1950-luvulla rakennetussa, peruskorjaamattomassa rakennuksessa muodostanut laatuvirhettä. PAH-yhdisteiden pitoisuuksia ei ollut mitattu ennen neljä vuotta kaupanteon jälkeen tehtyä rakenteiden purkua, eikä kiinteistöllä ollut havaittu kivihiilipien hajua ennen purkutöitä. Rakennuksesta ei ollut aiheutunut terveyshaittaa kaupantekoaikana. Käräjäoikeus on vastaanottamansa todistelun perusteella katsonut selvitetyksi, että kivihiilipiki eli kreosootti on terveydelle vaarallinen aine, josta haihtuu terveydelle vaarallisia yhdisteitä. Kreosootista haihtuvat yhdisteet ovat kaasumaisia, ja ne pääsevät rakennusten rakenteiden läpi, koska rakenteet eivät ole kaasutiiviitä. Edelleen käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että yhdisteitä haihtuu ilmaan niin kauan kuin kreosoottia on jossakin materiaalissa. Käräjäoikeus on mainituista näytetyiksi katsomistaan seikoista päätellyt, että asuinrakennuksen rakenteissa olevasta kreosootista haihtuvia yhdisteitä oli päässyt huoneilmaan jo kauppaa tehtäessä, jolloin rakenteita ei vielä ollut avattu. Käräjäoikeus on edelleen päätellyt, että rakennuksessa oleva kreosootti oli aiheuttanut asumiseen liittyvän terveydellisen riskin, koska sitä oli laajalla alueella. Viimeksi mainittua johtopäätöstä on käräjäoikeuden mukaan tukenut myös todisteena esitetty kunnan terveystarkastajan laatima tarkastuspöytäkirja. Pöytäkirjan mukaan PAH-yhdisteitä voi haihtua kohderakennuksen huoneilmaan, jolloin ne voivat aiheuttaa terveyshaitan tai sen mahdollisuuden. Käräjäoikeus on vielä asiassa esitetyn todistelun perusteella katsonut, että kreosootin poistaminen on ainoa varteenotettava korjaustapa. Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että kaupan kohteessa oli ollut maakaaren 2 luvun 17 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu salainen virhe, joka oli olennainen. Käräjäoikeus on purkanut kaupan ja määrännyt myyjät palauttamaan kauppahinnan ostajille. Myyjien valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Sen sijaan Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen: Ostajien kanne kiinteistön kaupan purkamisesta on perustunut siihen väitteeseen, että kiinteistöllä olevan asuinrakennuksen rakenteissa olevasta kivihiilipiestä oli haihtunut asuinhuoneisiin terveydelle haitallisia PAH-yhdisteitä. Kanteessa on lähdetty siitä, että kivihiilipiki pitää terveyshaittojen ehkäisemiseksi poistaa rakenteista Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että rakenteissa olevasta kivihiilipiestä olisi haihtunut huoneilmaan sanottuja yhdisteitä ainakaan terveydelle haitallisessa määrin ennen rakenteiden avaamista ja että kivihiilipiki olisi pitänyt sen vuoksi poistaa. Asiassa ei Korkeimman oikeuden mukaan oltu näytetty, että kiinteistössä olisi ollut kanteessa väitetty laatuvirhe. |
Hyvitysvaatimus perusteettomasta edusta avoliiton päättyessä ei menestynyt hovioikeudessakaan
Helsingin hovioikeus 9.6.2016, tuomio nro 916, dnro S 15/2158
Helsingin käräjäoikeus 8.7.2015 nro 28862 Riidatonta oli, että asuntojen arvo Helsingissä oli noussut ajalla 1991-2011. Kantaja katsoi, että hänen tulee saada oma osuutensa asuntojen arvonnoususta. Käräjäoikeus totesi, että perusteettoman edun palauttamisen käsitteeseen kuuluu se, että perusteeton etu saavutetaan jonkun toisen kustannuksella, jolle etu olisi kuulunut. Tässä tapauksessa asuntojen yleinen arvonnousu ei ollut tapahtunut kantajan kustannuksella, eikä hänellä näin ollen ollut oikeutta saada siitä hyvitystä. Asianosaisten panokset perheen hyväksi olivat olleet tasapainossa. Kumpikin oli täyttänyt velvollisuutensa perhettä kohtaan. Kokonaisarvostelun perusteella käräjäoikeus katsoi, ettei vastaaja ollut saanut perusteetonta etua kantajan kustannuksella, eikä vastaaja näin ollen ollut velvollinen maksamaan kantajalle avoliitolain 8 § 1 momentin mukaista hyvitystä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Helsingin hovioikeus 29.10.2015, tuomio nro 1544, dnro S 14/2512 Espoon käräjäoikeus 31.7.2014 nro 12590 Hovioikeus katsoi, että B:n työpanos yhteisen yrityksen toiminnassa, yrityksen saamisessa kannattavaksi ja hänen toimintansa A:n nimissä olleen yrityksen hyväksi oli ollut hyvin merkittävä. Aloite yrityksen ostoon oli tullut B:ltä ja yritystä oli myös tarjottu ensin B:n ostettavaksi. B:n ei voitu katsoa saaneen työpanoksestaan ja toiminnastaan VV Oy:ssä hänen ja A:n avoliiton aikana riittävää vastiketta. Hovioikeus katsoi näin ollen käräjäoikeuden tavoin, että omaisuuden erottelu A:n kuolinpesän ja B:n välillä yksinomaan omistussuhteen perusteella johtaa siihen, että A:n kuolinpesä saa perusteetonta etua B:n kustannuksella. Perusteetonta etua ei voitu myöskään pitää vähäisenä. Näin ollen B:llä oli katsottava olevan oikeus avoliittolain 8 §:n mukaiseen hyvitykseen. B:llä ei kutenkaan ollut oikeutta hyvitykseen siltä ajalta, kun hän oli ollut velkajärjestelyssä. Hyvityksen määräksi hovioikeus arvio 50.000 euroa käräjäoikeuden tuomitseman 35.000 euron sijasta. Vaasan hovioikeus 1.2.2016, tuomio nro 50, dnro S 15/283 Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 6.2.2015 nro 2129 Avoliittolain 8 §:n 1 momentissa on avopuolison hyvityksen edellytykseksi säädetty, että hän on antanut panoksen yhteistalouden hyväksi. Tämä viittaa henkilökohtaisesti annettuun panokseen. Kun otetaan huomioon myös pykälän 2 momentin säännös, tällainen panos voi olla esimerkiksi avopuolison itsensä suorittama raha- tai työpanos taikka hänen muu näihin verrattava toimintansa. Kyseessä olevassa tapauksessa toisen avopuolison kirvesmiesisä olis osallistunut puolisojen yhteisen omakotitalon rakentamiseen. Käräjäoikeus tulkitsi säännöstä niin, ettei kolmannen henkilön (toisen avopuolison isän) vastikkeetta antama työpanos avopuolisoiden yhteistalouden hyväksi (omakotitalon rakentamistyö) oikeuta avopuolisoa hyvitykseen toiselta avopuolisolta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen. (Vailla lainvoimaa 4.2.2016) |
|
|