Hovioikeuden tuomio edesmenneiden avopuolisoiden varallisuuskysymyksiä koskevassa riidassa
Avoliitto oli kestänyt noin 13 vuotta. Suurimman arvon muodostava kiinteistöomaisuus oli hankittu avoliiton aikana ja nimenomaisesti yhteiseen omistukseen. Oli katsottava, että D (kuollut) ja C (kuollut) olivat olleet tietoisia siitä, että yhteisten lainojen lyhennykset ainakin toiminnan alkuvaiheessa oli katettava D:n ansiotuloilla. Ei ollut näytetty tai edes väitetty, että D:n ja C:n tarkoituksena olisi ollut perustaa velkasuhde heidän välillään. Hevostallitoimintaa oli jatkettu sen tappiollisuudesta huolimatta. Pitkä avoliitto huomioon ottaen oli katsottava, että molempien puolisoiden omaisuuden kartuttaminen asiassa selostetulla tavalla oli vastannut heidän tahtoaan. Näin ollen yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella ei johtanut perusteettoman edun myöntämiseen C:n oikeudenomistajille D:n ja hänen oikeudenomistajansa kustannuksella. D:llä ja hänen oikeuden- omistajallaan ei ollut oikeutta hyvitykseen. Pesänjakajaksi määrätty asianajaja oli kuollut, joten asiaa ei ollut mahdollista palauttaa pesänjakajalle HO:n ratkaisusta johtuvien muutosten tekemiseksi omaisuuden erotteluun. Näissä olosuhteissa HO harkitsi oikeaksi tehdä omaisuuden erotteluun tarvittavat muutokset. HO kumosi pesänjakajan ratkaisun kiinteän omaisuuden omistusoikeuden osalta. Ratkaisua oli muutettava myös asiassa mainittujen velkojen osalta. Osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa HO:sta vahinkonaan. (Vaasan HO 28.2.2020
Tuomio Nro 81, Diaarinumero S 18/752) |
KKO äänesti: Yhdistysten hyväksi tehty testamentti oli peruttu uudella testamentilla
A oli vuonna 1980 tehnyt B:n hyväksi yleistestamentin. Siihen sisältyi myös määräys, jonka mukaan A:n omaisuus menee kahdelle yleishyödylliselle yhdistykselle, jos B on kuollut ennen A:ta. A oli vuonna 2004 tehnyt B:n kanssa keskinäisen yleistestamentin muistamatta aikaisemmin tekemäänsä testamenttia. Vuonna 2004 tehdyssä testamentissa ei ollut määräyksiä muista testamentinsaajista eikä aikaisemmin tehdyn testamentin voimassaolosta. B kuoli ensin. A:n kuoltua yhdistykset vaativat vahvistettavaksi, että A:n niiden hyväksi vuonna 1980 antama testamenttimääräys oli edelleen voimassa.
Korkein oikeus katsoi, että A:n testamenttaustahto ilmeni vuonna 2004 tehdystä, hänen koko omaisuuttansa koskevasta yleistestamentista. Kyseisestä testamentista ei ilmennyt A:n tahdon olleen, että hänen omaisuutensa menisi yhdistyksille. Aikaisempi testamentti oli siten tullut peruutetuksi uudella testamentilla, minkä takia yhdistysten vaatimus hylättiin. (Ään.) |
|
|